TOUHU -projekti (Työtä ja tietotekniikkaa Itä-Suomen alueen mielenterveyskuntoutujille) 2003-2008
TOUHU -projekti oli luonteeltaan uudistava ja laajalla kontaktipinnalle operoinut hanke. Tästä syystä projektin toiminnasta kertova osuus on jaettu kolmeen eri aihealueeseen, joihin pääset allaolevien linkkien kautta.
Tällä sivulla on luettavana tiivistelmä hankkeen loppuraportista yleisluontoisesti. Linkit vuosierittelyihin löytyvät edeltävästä kappaleesta.
Johdanto
Vuoden 2000 syksyllä VÄLKE alkoi kehittää etätyö- sekä ATK-koulutusmallia, joka konkretisoitui käytännössä vuoden 2001 keväällä alkaneessa RAY-rahoitteisessa TKA -projektissa toimintanimikkeenään ATK-Innopaja. Vuoden 2000 loppupuolella VÄLKEEN työryhmä johon kuuluivat Kauko Huikuri, Ville Romppanen ja Petri Kokko kartoitti mahdollisuuksia IT-alan alihankinnasta alalla toimivien yritysten kanssa mielenterveyskuntoutujien hallinnoiman osuuskunnan kautta tehtynä.
Saatujen kokemusten valossa tehtiin kauaskantoinen linjaus, jonka mukaan VÄLKEEN tietotekninen taito ja osaaminen suunnattiin hyödyntämään mielenterveysyhdistyksiä ja –kuntoutujia sekä muita mielenterveystyössä mukana olevia tahoja. Pitkällisen pohdinnan ja erilaisten ideoiden jälkeen syntyi ajatus uudesta hankkeesta, joka keskittyisi Innopaja-mallin laajentamiseen koko Itä-Suomen alueelle paikallisten mielenterveysjärjestöjen kautta. Syksyn 2001 aikana syntyi TOUHU -projektin ensimmäinen todellinen hahmotelma.
Rahoitushakukelpoiseen muotoon TOUHU -projekti muokkaantui kevään 2002 aikana. Projektin kehittely jatkui edelleen syksyn 2002 aikana, jolloin Itä-Suomen alueen mielenterveysyhdistyksistä pyydettiin porrastetusti lausuntoja hankkeeseen liittyen.
Ennen projektirahoituksen hakemista alueen yhdistyksiltä oli tullut kyselyjä tietotekniikan alkeiskoulutuksesta ja tietotekniikan yleisestä hyödynnettävyydestä. Projektin valmisteluvaiheessa kävi selväksi, että kolmannella sektorilla toimivassa mielenterveyskentässä oli voimakas tilaus hankkeelle, jonka ohjauksella ja avustuksella paikalliset mt-yhdistykset ja yksittäiset kuntoutujat saisivat edistettyä tietoyhteiskunnassa tarvitsemiaan perustietoja ja –taitoja.
Projektihenkilöstön jalkauduttua kentälle, yhdistysten ja jäsenistön pariin karu totuus paljastui. Tilanne kentällä oli odotettuakin heikompi. Projektin alkuvaiheissa tehtiin yhdistyskohtainen peruskartoitus. Kartoituksen aikana kävi ilmi, ettei lähes 60 %:lla alueen yhdistyksistä ollut tietokoneen käyttömahdollisuutta. Projektin toimenpiteiden piiriin on kuulunut noin 50 paikallista yhdistystä, joista seitsemässä yhdistyksessä tietotekniikkaa käytettiin päivittäin alkukartoituksen perusteella. Useita käyttötunteja päivittäin oli ainoastaan kolmessa yhdistyksessä. Nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa, jossa tietotekniikasta oli tullut osa arkipäivää luvut olivat hälyttäviä.
Peruskartoitus
Yhdistyskohtainen peruskartoitus tehtiin henkilökohtaisilla tutustumiskäynneillä lähes kaikissa hankealueen yhdistyksissä (>90 %). Peruskartoitusvaiheen jälkeen projektin toimintoja suunnattiin yhdistysten tietoteknisten perusvalmiuksien kehittämiseen. Tilastollisesti ja maantieteellisesti projektin tekemän kartoituksen otannan voidaan todeta olevan merkittävä. Kartoitustuloksista on peilattavissa keskiarvoinen tietotekninen lähtötilanne paikallisissa mielenterveysyhdistyksissä koko maassa vuosien 2003 ja 2004 aikana.
Suomessa siirryttiin 1990 –luvun aikana nopealla vauhdilla tietoyhteiskuntaan. 2000 –luvulla muutoksen vauhti nopeutui entisestään. Tämä nopea muutos aiheutti sen, että ainoastaan muutamat harvat kolmannella sektorilla toimivat järjestöt ja järjestöjen taustavoimat pysyivät mukana tässä muutoskehityksessä. Yleensä ottaen järjestöt kyllä hyvin pitkälle tiedostivat sen, että toiminnallista tietoteknistä valmiutta oli kehitettävä vastaamaan paremmalla tavalla ajan vaatimuksia.
Suurimmalla osalla eri järjestöistä oli pitkä kokemus ja asiantuntemus perinteisistä toimintamalleista. Sen sijaan tietotekniikka oli tullut järjestöjen toimintaan mukaan enenevässä määrin viimeisten 10 vuoden aikana, eikä hyväksi havaittuja kokemusperäisiä toimintamalleja ollut juurikaan olemassa. Hankkeen aikana havaittiin, että laajan näkemyksen ja tietotaidon puuttuminen sekä vastarinta uusille toiminta-alueille olivat usein esteenä tietoteknisten valmiuksien kehittymiselle kolmannella sektorilla toimivissa mielenterveysjärjestöissä.
Tapahtunut nopea muutos perinteisestä yhteiskunnasta tietoyhteiskunnaksi aiheutti selkeästi nähtävissä olevaa syrjäytymistä mielenterveyskuntoutujien kohdalla yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle. Tietoyhteiskunnallinen kehitys vei perinteisen palveluasioinnin tietoverkkoihin (esim. pankkipalvelut, KELA jne.). Tämä kehityssuunta johti siihen, etteivät mielenterveyskuntoutujat useinkaan pystyneet käyttämään kyseisiä tietoverkkopohjaisia palveluja ilman riittäviä tietoteknisiä henkilökohtaisia valmiuksia.
Projektin aikana yhdistysten ja yksittäisten kuntoutujien tietotaso kohentui pikkuhiljaa lähtötilanteeseen verrattuna. Tietokoneiden ja oheislaitteiden sekä tietoverkkoyhteyksien määrä kasvoi tasaisesti hankealueella toimivissa yhdistyksissä, kuten myös yksittäisten kuntoutujien keskuudessa. Projektin päättymisen jälkeen kasvu jatkui edelleenkin. \r\n\r\n Koulutusten ja laitehankintojen myötä yhdistyksissä alkoi kehitys, joka omalta osaltaan johti uudenlaiseen ajattelutapaan. Yhdistykset alkoivat miettiä toimintaansa enemmän tietoteknisistä lähtökohdista, mm. ATK tiedot ja taidot olivat aiempaa enemmän esillä, kun yhdistykset suunnittelivat toimintaansa ja palkkasivat työntekijöitä tai ottivat harjoittelijoita toimintaansa.
Päämäärät
Projektille asetettiin seuraavat päämäärät
Projektin toteutusalueella toimivien mt-yhdistysten ja niiden jäsenistön tietoyhteiskunnassa tarvittavien valmiuksien kehittäminen paikallisissa mielenterveysyhdistyksissä tapahtuvan nettipajatoiminnan avulla
Parantaa projektin toteutusalueella olevien mielenterveyskuntoutujien työmarkkina-asemaa työssä oppimisen, työkokeilun, työharjoittelun, ATK-oppimisen ja –osaamisen sekä soveltuvan työvoima- ym. koulutuksen kautta.
Itä-Suomen läänin alueella toimivien paikallistason mielenterveysyhdistysten ja –projektien käytännön tietoteknisten taitojen ja alueellisen verkostoitumisen edistäminen
Organisaatio
Ohjausryhmä Tehtävä: Projektin seuranta ja arviointi.
VÄLKE RY: johtokunta: Projektin hallinnoinnista vastasi VÄLKE RY:n johtokunta.
TOUHUTIIMI Tehtävä: äytännön asioita pohtiva ideariihi.
Projektin henkilöstö
Paikalliset mielenterveysyhdistykset: Nettipajojen paikallinen hallinnointi ja toiminnan valvonta.
Nettipajat: Nettipajat olivat mielenterveyskuntoutujien sekä vapaaehtoisessa ja muussa mielenterveystyössä toimivien henkilöiden työskentely- opiskelu- ja kohtauspaikka. Projektin kohderyhmiin kuuluvat kuntoutujat toimivat ns. vertaiskouluttajina paikallisen mielenterveysyhdistyksen jäsenistölle.
Vertaiskouluttajat Vertaiskouluttajina toimivat kuntoutujat opastivat muita kuntoutujia tietotekniikan käyttöön omissa yhdistyksissään.
Aluekouluttajat Aluekouluttajatasoa ei saatu toimivaksi siinä mielessä mitä sitä oli alun perin ajateltu. Aluekouluttajien oli ajateltu kouluttavan omien lähialueidensa mt-yhdistysten jäsenistöä.
Nettipajojen käyttäjät: Projektin kohderyhmiin kuuluvat henkilöt.
Tulokset
Projektin toiminnan tuloksellisuutta tarkasteltaessa voidaan todeta, että projektin toiminta-alueella toimivien yhdistysten toiminnallinen virkeys sekä kiinnostus ja halu ymmärtää tietoteknistä toimintaympäristöä lisääntyi selvästi.
Projektin alueellinen toimintamalli toimi paikallisia voimavaroja ja näkökulmia voimakkaasti hyödyntäen. Projekti ohjasi paikallisia yhdistyksiä itsenäiseen ja oma-aloitteiseen toimintaan ja lisäsi tätä kautta toiminnallista vireyttä alueen yhdistyksissä.
Projekti antoi alueen yhdistyksille opastusta ja neuvontaa tietoteknisiin kysymyksiin liittyen. Vastuu yhdistysten tietoteknisestä kehittämisestä oli yhdistyksillä itsellään, toisin sanoen mitään ei ole projektin puolelta tehty loppuun asti valmiiksi, vaan yhdistykset kehittivät itsenäisesti omaa toimintaansa.
Projektin eteneminen oli hidasta mm. siitä syystä, ettei valmiita ratkaisumalleja annettu, vaan yhdistykset joutuivat ajattelemaan asiat tarkoin kukin omalta osaltaan. Yhdistysten sitoutuminen tietotekniikan käyttöön oli täten vahvempaa, koska yhdistyksissä toimivat henkilöt joutuivat ottamaan vastuuta oman järjestönsä kehittämisestä. Näin toiminnasta tuli pysyvä osa yhdistyksen arjessa, eikä yhdistysten projektin aikana saavuttama tieto- ja taitovalmius katoa projektin loppumisen jälkeisenä aikana.
Yhdistykset saivat ATK-laitteistoja käyttöönsä mm. lahjoituksina Suomen Vammaiskoulutuksen tukiyhdistykseltä. TOUHU –projekti antoi hakemuksen liitteeksi pyydettäessä lausunnon lahjoitettavan tietokoneen tarpeellisuudesta. Osa yhdistyksistä hankki tietokoneet oma-aloitteisesti omilla varoillaan, kuin myös nykyaikaiset tietoliikenneyhteydet. Projektin toiminta-alueelle Suomen Vammaiskoulutuksen tuki lahjoitti tietokonelaitteistoja myös yksittäisille kuntoutujille. Kuntoutujat ostivat hankkeen aikana lisääntyvässä määrin omilla varoillaan tietokoneen henkilökohtaisia käyttötarpeitaan varten.
Projektin henkilöstö antoi tietotekniikkakoulutusta useilla paikkakunnilla hankealueella. Kouluttajina toimivat projektin henkilöstön lisäksi VÄLKE RY:n vapaaehtoistyöntekijät, palkkatuella olleet työntekijät sekä harjoittelijat. Projekti konsultoi Itäistä tiimiä ATK-koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. TOUHU –projektin tuottamat koulutusmateriaalit olivat vapaasti hyödynnettävissä Itäisen tiimin järjestämissä koulutuksissa, kuin myös TOUHU INTRAAN liitettyjen yhdistysten järjestämissä omissa koulutuksissa sekä ATK -ryhmissä.
Osallistumisaktiivisuus projektin järjestämiin tapahtumiin eri yhdistyksistä oli korkealla tasolla, huolimatta siitä, että yhdistykset maksoivat itse matkakulut kyseisten tapahtumien osalta. Alueellisiin koulutuksiin ja tilaisuuksiin osanottajamäärä rajattiin projektin toimesta kahteen henkilöön yhdistystä kohden. Tilaisuuksiin osallistuneet henkilöt ovat luoneet uusia kontakteja toistensa kanssa.
Kartoituskäynnit ja tilastointi
Kokemuksemme osoittivat, että ainoastaan henkilökohtaiset kontaktit johtavat parhaisiin tuloksiin. Havaitsimme projektin edetessä tämän toimintamallin toimivuuden. Projektin alkuvaiheessa luodut henkilökohtaiset suhteet mahdollistivat projektin onnistumisen siinä mittakaavassa mitä se oli mahdollista, niissä toiminnallisissa olosuhteissa, joissa projekti joutui ponnistelemaan koko historiansa ajan.
Henkilökohtaisilla käynneillä saimme paremman kokonaisnäkymän alueen yhdistysten senhetkisestä tilanteesta ja saimme myös selville yhdistysten tietoteknisen perusvalmiuden ja –osaamisen. Käynneillämme tutustuimme henkilökohtaisesti yhdistyksissä toimiviin henkilöihin ja pystyimme luomaan suhdeverkoston tulevaisuutta ajatellen.
Kartoituskäynnit suunniteltiin ajan ja rahan säästämiseksi sitten, että kävimme pääsääntöisesti kahdessa yhdistyksessä samana päivänä. Pitkien välimatkojen vuoksi kävimme joissain tapauksissa läpi kolme yhdistystä saman päivän aikana. Käyntimme yhdistyksissä oli yleensä suuri tapahtuma, koska yhdistyksissä käy harvoin ulkopuolisia vierailijoita. Käynnistämme sovimme puheenjohtajan tai järjestön työntekijän kanssa. Tietoteknisen osaamisen arviointi ihmisten puheiden perusteella on käytännössä lähes mahdotonta. Ihmisten omat arvioinnit omasta tai kavereidensa osaamisesta ovat yleensä yliarvostavia. Luotettavan kuvan osaamisen tasosta saimme järjestämillämme koulutus- ym. tilaisuuksissa.
Seuranta
Projektin etenemistä ja käytännön toteutusta valvoi projektin toteutusalueelta oleva ohjausryhmä ja VÄLKE ry:n johtokunta. Projektin painotuksia suunnattiin kuntoutujilta, yhdistyksiltä ja yhteistyökumppaneilta saadun palautteen mukaisesti esim. projektin järjestämien kehittämis- ja palautepäivien palautteiden mukaisesti. Palautteita saatiin molemminpuolisilla yhdistysvierailuilla, puhelimitse, sähköpostin sekä TOUHU INTRAN kautta.
Kohderyhmät
Kuinka projekti tavoitti kohderyhmänsä
Nuoret aikuiset mielenterveyskuntoutujat (18 – 26 vuotta)
Kyseisen kohderyhmän kohdalla kävi ilmi, ettei yhdistyksissä ollut juurikaan kyseiseen ryhmään kuuluvia jäseniä. ATK koulutusten avulla nuoria jäseniä on tullut mukaan yhdistysten toimintaan tietotekniikan houkuttelemina. Useissa yhdistyksissä kerrottiin, että yhdistykset tarvitsevat toimintaansa nuoria jäseniä. Tietotekniikka koettiin hyvänä houkuttimena nuorten mukaan saamiseksi järjestötoimintaan.
Muut mielenterveyskuntoutujat, jotka ovat palaamassa työelämään
Kohderyhmään kuuluvia henkilöitä tavoitettiin pääasiallisesti projektin järjestämien koulutusten kautta. Projektin koulutusten jälkeen kyseisiä opiskelijoita ohjattiin yhteiskunnan järjestämiin syventäviin koulutuksiin.
Paikalliset työllisyys-, koulutus- ja muut projektit, esim. paikallisten mielenterveysyhdistysten omat projektit
Paikallisten mielenterveysyhdistysten palkattu henkilöstö osallistui projektin järjestämiin koulutuksiin sekä muihin tapahtumiin (esim. kehittämis- ja palautepäiviin.)
Yhteistyökumppanit ja kuvaus yhteistyöstä
Kuvaus tärkeimpien yhteistyötahojen käytännön toiminnasta ja linkittymisestä projektiin
Mediakaista Oy
Suomen ensimmäinen internet-tv Mediakaista tuli yhteistyökumppaniksemme vuoden 2008 alkupuolella. VÄLKE RY:n ja Mediakaistan välisen tuotantosopimuksen mukaan VÄLKE toimittaa uutisia ja muuta ohjelmaa mielenterveysalalta katsottavaksi Mediakaistan kanavilla.
Työvoimahallinto
Työvoimahallinnon kautta yhdistyksien palvelukseen tuli henkilöitä palkkatuella tai työelämän valmennukseen. Projekti sait tarpeellisia neuvoja ja opastusta mm. työllistämiskysymyksiin liittyvissä asioissa.
Itä-Suomen alueen mielenterveysyhdistykset sekä mielenterveyteen liittyvät kokeilu- ja kehittämishankkeet
Kyseiset tahot osallistuivat TOUHU –projektin järjestämiin koulutuksiin, projektin järjestämissä eri tilaisuuksissa. Hankkeiden henkilöstö on voinut vaihtaa tietoja omista toiminnoistaan. Useista alueen yhdistyksistä tehtiin tutustumiskäyntejä Outokumpuun.
Alueelliset mielenterveysprojektit (Itäinen tiimi ry)
ATK koulutusten suunnittelu päällekkäisyyksien välttämiseksi ja kohderyhmien tavoittaminen Itäisen tiimin kautta (esim. ihmisten tapaaminen tiimin järjestämissä tilaisuuksissa) sekä osallistuminen RÄTINKI lehtityöryhmään.
Mielenterveyden Keskusliitto (MTKL)
Projekti osallistui MTKL:n järjestämiin koulutuksiin ja tapahtumiin sekä loi samalla kontakteja eri tahoihin. Aluejohtajilta saatiin tietoja yhdistysten tilanteesta sekä pyyntöjä koulutusten järjestämisten sekä yhdistyskäyntien suhteen. Yhteistyötä tehtiin myös Vertaisvoima käyttöön Equal hankkeen kanssa.
Glocal Oy (kansalaisverkot)
Yhteistyö Glocal Oy:n kanssa mahdollisti TOUHU INTRAN toiminnan. Glocal Oy auttoi intran ylläpitoon liittyvissä asioissa ja vastavuoroisesti Glocal Oy sai uusia käyttäjiä hallinnoimilleen kansalaisverkoille.
Tietotekniikka- ja telepalveluyritykset projektin toiminta-alueella
Tarpeelliset laitehankinnat saatiin suoritettua normaaleja markkinahintoja edullisemmin. Useat yritykset antoivat ilmaisia neuvoja ja opastusta ilmenneissä ongelmatilanteissa sekä kuntoutujat suorittivat omia henkilökohtaisia laitehankintojaan projektihenkilöstön tukemana.
Kunnat, joissa nettipajat ja paikalliset mielenterveysyhdistykset toimivat
Kunnat luovuttivat ATK–luokat koulutuskäyttöön pääsääntöisesti ilman vuokrauskustannuksia.
Pohjois-Karjalan työpooli
Työpoolin kautta tuli harjoittelijoita, joista osa jäi töihin palkkatuella tai syventämään aiempia ATK opintojaan, jonka jälkeen he suorittavat ATK ajokorttitutkintoja.
Alueella toimivat tietotekniikkaa kouluttavat oppilaitokset
Pohjois-Karjalan aikuisopistolta saatiin tietoa tulossa ja teknistä apua aiempien vuosien kollegoilta. Kuntoutujat, työntekijät ja työharjoittelijat suorittivat ATK–ajokorttiosioita Outokummun yksikössä. Varsinainen opiskelu tapahtui VÄLKE RY:n tiloissa.
Omaiset mielenterveystyön tukena Pohjois-Karjalan yhdistys
Projektihenkilöstö osallistui omaisyhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin. Projektin ohjausryhmässä oli yksi jäsen omaisyhdistyksestä kuin myös RÄTINKI lehtityöryhmässä.
Kotikartanoyhdistys
Projektin koulutuksia järjestettiin Kotikartanon ATK–luokassa. Projektihenkilöstö sai apua ja opastusta ilmaisohjelmistoihin ja palvelinympäristöön liittyvissä asioissa ja sai samalla luotua kontaktit linux kerhoon, joka kokoontui Kotikartanon tiloissa. Kotikartanoyhdistys oli mukana RÄTINKI lehtityöryhmän toiminnassa.
Paikalliset kansalaisopistot
Projekti vuokrasi tai vaihtoehtoisesti sai ilmaiseksi käyttöönsä ATK luokkia eri paikkakuntien kansalaisopistoista (mm. TSL Mikkeli, Työväen opisto Outokumpu, Rautavaaran kunta) ja samalla tutustuttiin paikallisten opistojen koulutustarjontaan, joihin voitiin ohjata paikallisia kuntoutujia.
Tietoyhteiskuntaprojektit
Oppivat hanke (kansalaisverkkokouluttajat kouluttivat kansalaisverkon käyttöä projektin järjestämissä TOUHU INTRA tilaisuuksissa sekä antoivat projektin käyttöön omaa tietotaitoaan ja näkemystään).
Projektihenkilöstö osallistui LinuxHelpDesk hankeen ilmaisohjelmistokoulutuksiin ja sai tätä kautta luotua kontakteja alalla toimiviin yrityksiin.
Arviointi yhteistyöstä
Aivan hankkeen alkuaikana oli havaittavissa eräänlaista kateutta ja ”nokkimisjärjestyksen” hakemista. Hankkeen edetessä monet tahot hakeutuivat läheiseen yhteistyökontaktiin hankkeen kanssa. Isolla kontaktipinnalla toimineelle hankkeelle kertyi yhteistyökumppaneita vaikuttava määrä ja yleensä ottaen yhteistyö eri tahojen kanssa sujui erittäin hyvin.
Erityisenä piirteenä voidaan pitää potilastaustaisen kansalaisjärjestötoiminnan ja yrityselämän välistä aktiivista yhteistyötä. Tästä hyvinä esimerkkeinä mm. Mediakaista, Glocal ja paikalliset tietotekniikkayritykset. Yksi hankkeen opetuksista onkin, että yrityselämä ja kansalaistoiminta voivat kohdata toisensa kumpaakin osapuolta hyödyntävän yhteistyön merkeissä.
Intranet (TOUHU INTRA)
Projekti kehitti TOUHU INTRA nimisen alueellista mielenterveystyötä tekevien tahojen tietoverkon, joka mahdollisti hankealueella toimivien mielenterveysyhdistysten, yhdistysten jäsenistön sekä projektien välisen sähköisen viestinnän.
Arviointi TOUHU INTRAN toiminnasta
Ajatus kansalaisverkon tuomisesta yhdeksi projektin osa-alueeksi syntyi vuoden 2002 loppupuolella. Kansalaisverkkojen ympärillä oli tällöin aktiivista projektitoimintaa ja Outokumpu oli yksi kansalaisverkkotoiminnan tukikohdista.
Kansalaisverkkojen kehittämistoiminta meni sittemmin pahasti jumiin, koska alustavasti tiedossa ollut rahoitus suunnattiin Pohjois-Karjalan maakuntaverkkoon. Maakuntaverkko edustaa lähtökohdiltaan täysin toisenlaista ajatusmaailmaa kuin kansalaisverkot, eikä hanke operoinut maankuntaverkon kanssa millään tavoin.
Alkuvaiheen suunnitelmissa oli, että TOUHU -projekti olisi ohjannut paikallisten mielenterveysyhdistysten jäsenet kansalaisverkon tarjoamiin koulutuksiin. Kansalaisverkkohanke järjesti säännöllisesti koulutuksia kansalaisille kaikilla niillä paikkakunnilla, joilla verkko oli toiminnassa. Käytännössä kansalaisverkkokouluttajat olisivat kouluttaneet ilmaiseksi kaikkien kansalaisverkkoon kuuluvien kuntien mielenterveysyhdistysten jäsenistön tietokoneen peruskäyttöön sekä käyttämään kansalaisverkon palveluja (sähköposti, alueelliset palvelut jne.).
Nurmeksessa pääpaikkaansa pitävä Glocal Oy on yksi suomalaisen kansalaisverkkoajattelun pioneereista. Suomessa kehitettyä kansalaisverkkoajattelua vietiin ulkomaillekin esim. Ranskaan ja Kiinaan. Kansalaisverkkomaailmassa TOUHU –projekti oli ensimmäinen hanke, jossa kansalaisverkkoa kokeiltiin yhdistyksien keskinäiseen yhteydenpitoon omassa intranetympäristössä. Kansalaisverkon henkilökunta esitteli omissa tilaisuuksissaan TOUHU INTRAA yhtenä esimerkkinä kansalaisverkkoympäristön hyödyntämisessä.
Kansalaisverkkoajattelun tuominen mielenterveysjärjestökentälle oli todella vaivalloinen tehtävä. Itse verkko ei ihmisiä sinällään kiinnostanut vaan intran käyttöön opastavat koulutustapahtumat. Tämä ilmeisesti siitä syystä, että koulutuksiin koottiin ihmisiä ympäri projektin toteutusaluetta ja ajatus toi mukana olleille henkilöille uusia sosiaalisia kontakteja ja yhdessä tekemistä.
TOUHU INTRA oli oman aikakautensa uutuus mielenterveyskentän keskinäisessä viestinnässä. Projektin aloitusvuotena 2003 tietoverkkoviestinnälle ei ollut erityisen hyviä edellytyksiä järjestökentän puutteellisen infran vuoksi. Myöhempinä vuosina julkiset verkkoratkaisut (web-kamerat ja TOUHU TV) syrjäyttivät suljetun verkon intranet ajattelun.
Kokonaisuudessaan TOUHU INTRA kannatti kuitenkin toteuttaa askeleena kohden tietoverkoissa tapahtuvaa uudenlaista ja nykyaikaista kansalaistoimintaa.
Ilmaisohjelmistot
Ilmaisten tietokoneohjelmistojen käytön edistäminen oli yksi projektin toiminta-alueista. Hankkeen aikana ilmaisista ohjelmistoista nousivat esille OpenOffice toimisto-ohjelmisto sekä virustorjunta- ja palomuuriohjelmistot.
Ilmaiset ohjelmistot kiinnostivat eniten ilman ulkopuolisia rahoituksia toimivia perusyhdistyksiä ja yksittäisiä kuntoutujia.
OpenOfficea käytettiin pääasiallisesti yhdistyksien hallinnollisiin tehtäviin esim. esityslistojen, pöytäkirjojen, toimintasuunnitelmien ja –kertomusten, talousarvioiden ja budjettien laadintaan.
Ohjattua koulutusta OpenOfficen käyttöön pidettiin normaalien yhdistyskäyntien yhteydessä. Niissä oppilaitosten ATK-luokissa, joita projekti yleensä koulutuksissaan käytti, ei OpenOffice valmiuksia ollut, poikkeuksena Kotikartanoyhdistyksen ja VÄLKE RY:n omat luokkatilat.
Arviointi ilmaisohjelmistojen käytöstä
Ilmaisohjelmistojen käyttö ja käyttöönotto on kaikista hyödyistään ja eduistaan huolimatta ikuisen lupauksen asemassa. Esimerkiksi toimisto-ohjelmistoissa Microsoftin asema on edelleenkin niin vahva, etteivät muut ohjelmistot ole kyenneet sitä murtamaan. Toisaalta joidenkin ammattiohjelmistojen (esim. videoeditointi) kohdalla tilanne on se, ettei ilmaisohjelmistoista löydy riittävän tasokkaita vaihtoehtoja.
Kansalaistoimintaan ilmaisohjelmistot soveltuvat kuitenkin hyvin jo luonteensa puolesta. Ilmaisohjelmistoja kehittävät yleensä tuhansia vapaaehtoisia ohjelmoijia käsittävät maailmanlaajuiset yhteisöt. Järjestösektorilla kynnettävää sarkaa olisi vielä jäljellä esim. kansalaistoimijoiden vapaaehtoisessa ohjelmistotestauksessa jne.
Hankkeen kannalta ajatellen ilmaisohjelmistoja käytettiin hyvin vaihtelevasti. RAY:n rahoituksia saaneilla järjestöillä oli pääasiallisesti käytössään maksulliset ohjelmat. Poikkeuksena tietoturvaohjelmistot, joiden ilmaisversioita käytössä oli runsaasti. Sen sijaan OpenOffice otettiin käyttöön pääasiassa perusyhdistyksissä, joilla ei ole käytössään ulkopuolista rahoitusta.
OpenOfficen laajemman käyttöönoton esteeksi muodostui usein, ettei oppilaitoksilla ja muilla tahoilla, joiden tiloja hanke alkeiskoulutuksissaan käytti ollut vaihtoehtoja Microsoftin tuotteille. Tästä johtuen OpenOfficen käyttökoulutusta annettiin paikan päällä yhdistyskäyntien yhteydessä.
Lopuksi
Hankkeena TOUHU –projektista voidaan todeta, että hanke oli suomalaisessa mielenterveyskentässä aikaansa edellä ollut ns. pioneerihanke. Pioneerihankkeet joutuvat yleensä tienraivaajina kohtaamaan aivan uusia ja ennalta ennakoimattomia vaikeuksia ja hankaluuksia. TOUHU –projekti kokeilu- ja kehittämishankkeena toimiessaan etsi uusia toimintamalleja – ja muotoja, joita voidaan soveltaa laajemminkin toteutettavaksi kolmannella sektorilla toimivien kansalaisjärjestöjen keskuudessa. Hankkeen aikana TOUHU –projektin palveluksessa olleelle henkilökunnalle muodostui vahva käsitys ja tietotaito kolmannella sektorilla toimivista kansalaisjärjestöistä, jotka nojaavat toimintansa vapaaehtoistyöhön. Mielenterveysyhdistykset ovat kansalaisjärjestöistä aivan oma erityinen maailmansa, joka ei tule avautumaan varmaankaan koskaan kaikille yhteiskunnallisille toimijoille.
Projektihenkilöstölle syntyi huomattava määrä kokemusasiantuntijuutta, jota ei voida siirtää suullisesti eikä kirjallisesti kolmannelle osapuolelle. Asiat täytyy kokea itse ennen kuin niitä voidaan ymmärtää. Ulkopuolisten toimesta projektin toimintamalleja ja -periaatteita arvosteltiin matkan varrella joskus hyvinkin kärkevästi. Ulkopuolisilla esim. kovaa taloudellista tulosta vaativassa yrityselämässä uransa luoneilla henkilöillä ei ole yksinkertaisesti näkemystä siitä, ettei mielenterveysyhdistysten maailmassa toimita samoilla menetelmillä.
Oman mausteensa toi hankealueen maantieteellinen laajuus. Maakuntien väliset kulttuuriset erot ovat huomattavia (esim. Savo ja Karjala).
Ensimmäisessä projektisuunnitelmassa todettiin, että TOUHU –projekti jättää jälkeensä muuttuneen mielenterveyskentän. Näin todella kävi, mutta kaikkia hankkeen aikaansaamia johdannaisvaikutuksia ei varmaankaan koskaan pystytä täysin selvittämään. Yksi hankkeen merkittävästi saavutuksista oli, että pienenkin paikkakunnan potilasyhdistys pystyy näkyvästi vaikuttamaan laajempaan yhteiskunnalliseen muutosvirtaan.
Hankkeena TOUHU –projekti oli hyvin ainutkertainen hanke tämän päivän mielenterveyskentässä. Voidaan todeta projektin olleen aikaansa edellä niin toteutustavaltaan, kuin myös nykyaikaisen teknologian hyödynnettävyydessä vapaaehtoista mielenterveystyötä tekevien kansalaisjärjestöjen keskuudessa.